Kirjoittanut: M
Minulle asetettiin joitakin vuosia kestäneen vaikean ahdistus-, masennus- ja unettomuusjakson jälkeen bipolaari- eli kaksisuuntainen mielialahäiriödiagnoosi vuonna 2014. Siitä alkoi ensin olantsapiinin (Olanzapin) syönti. Se myöhemmin lopetettiin ja otettiin ketiapiini (Ketipinor) käyttöön. Päälle ripoteltiin vielä mm. bupropionia (Voxra) ja aripipratsolia (Abilify). Mirtatsapiinia (Mirtazapin) nukkumiseen, bentsot (Opamox) ja pregabaliini (Lyrica) ahdistukseen. Nukkumattomuuteen on näiden vuosien aikana kokeiltu lähestulkoon kaikkea nukahtamislääkkeistä vanhan polven masennus- ja psykoosilääkkeisiin, Imovanesta Levoziniin ja ihan kaikkea siltä väliltä.
Tällä cocktaililla lihoin yhteensä vuosien mittaan lähes 50 kg. Tuntui, että ketään ei kiinnostanut, vaikka tämä lihominen vain pahensi masennusta ja ahdistusta. Puhuin painonnousustani ja huolestani siitä kyllä vuosien varrella hoitotahoille, mutta tuntui, että huoltani ei otettu sillä vakavuudella, mitä olisi pitänyt.
Alkoi tulla fyysisiä sairauksia. Litiumista (Lito) sain loppuelämäksi kilpirauhasen vajaatoiminnan. Siihen sain totta kai lääkityksen. Puhkesi verenpainetauti ja kakkostyypin diabetes. Molempiin aloitettiin lääkehoito. Perusterveydenhuollossa, jossa näitä somaattisia sairauksiani hoidetaan, painohuoleni otettiin vakavasti. Minulla oli yhteensä parisen vuotta omakustanteisesti GLP1-inhibiittori (Rybelsus, Ozempic) käytössä, mutta nyt vuodenvaihteessa minun oli pakko lopettaa pistokset, koska lääke on aivan tuhottoman kallis ilman Kela-korvausta, eikä minulla yksinkertaisesti ollut enää varaa siihen. Kela-korvaustahan minulle ei myönnetty, koska sokeriarvoni olivat liian hyvät (sic!) eikä sairaalloinen ylipainoni yksinään riittänyt Kelalle hoidon indikaatioksi.
Sitten: syksyllä 2025 bipolaaridiagnoosini purettiin. Sen sijaan nyt on psykiatrisina diagnooseina toistuva (vaikea) masennus, epävakaa persoonallisuus, PTSD, ahdistuneisuushäiriö ja julkisten paikkojen pelko. KAIKKI bipolaarilääkkeet purettiin, jäljelle jäivät bentsot ja pregabaliini.
Sertralin aloitettiin masennukseen. Pikku muru mirtatsapiinia vielä on yöksi, koska se auttaa nukkumaan, toki tarvitsee kylkeen Tenoxin ja Dormixin.
Summa summarum: söin yli kymmenen vuotta keskushermostoon, unikeskukseen ja elimistön metaboliaan erittäin haitallisesti vaikuttaneita psykoosilääkkeitä sairauteen, jota minulla ei koskaan ollutkaan. Tunnen valtavasti suuttumusta, pettymystä ja surua menetettyjen työkyvyn, somaattisen terveyden ja nukkumiskyvyn vuoksi. Minulla on pahoinpidelty olo.
Tiedän, että eivät ammattilaiset ole toteuttaneet lääkehoitoani muutoin kuin vilpittömin mielin ja olemassaolevan tiedon mukaan, mutta jossain kohtaa asiat alkoivat kohdallani mennä kammottavasti pieleen. Ja se, jos mikä on tullut yhteiskunnalle kalliiksi.
Lisää mielenkiintoisia artikkeleita löydät Salon Klubitalo-lehdistä.
