Taideryhmämme ei ole askartelupiiri
Selasin vauvansukkakirjani äsken läpi. En ole avannut sitä 8 vuoteen, vaikka se on oma kirjani. Niin se aika kuluu, ja paljon on tapahtunut sen jälkeen. Sen katselusta tuli nostalginen olo, ja ajatukseni lipuivat 10 vuoden taakse, jolloin kirja sai alkunsa. Tarkalleen vuoteen 2015 ja Salon Klubitalon taideryhmään Kulttuuritalo Villin tiloihin.
Tunnen kiitollisuutta Salon Klubitaloa kohtaan, sillä ilman Klubitalon uskoa taiteen ja kulttuurin merkitykseen kuntoutumisessa emme olisi koskaan saaneet taideryhmää osaksi arkeamme. Sen ansiosta minun kohdallani tapahtui ketjureaktio, jonka soisin toteutuvan toistenkin jäsenten kohdalla. Ilman Salon klubitaloa ei olisi ollut taideryhmää, ilman taideryhmää en olisi neulonut vauvansukkia, eivätkä ne olisi koskaan päätyneet kirjaksi.
Taideryhmä avasi minulle mahdollisuuden, kannusti kokeilemaan ja tuki matkallani esikoiskirjailijaksi. Onneksi Klubitalollamme on ymmärretty se, että jäsenistössämme piilee järjetön määrä taitoa ja osaamista, kun sille vaan luodaan sopivat puitteet, mahdollisuudet ja tarvittava tuki. Moni muukin jäsen on saanut klubitalolla jalkaa oven väliin juuri taideryhmän ansiosta.
Taideryhmän olemassaololla on suuri merkitys jäsenillemme, se ei ole vain askartelupiiri. Se lisää jäsenten aktiivisuutta, kanssakäymistä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jos kotiovea on vaikea avata, niin kerran viikossa kokoontuva taideryhmä kannustaa siihen, ja pelko haitallisesta eristäytymisestä ja yksin jäämisestä vähenee.
Vuorovaikutuksen lisäksi taideryhmä tarjoaa jäsenille myös vertaistukea, ja ohjatun mahdollisuuden uusien asioiden oppimiseen. Kokemusten jakaminen toisten kanssa on tuiki tärkeää ihan kenelle tahansa, se auttaa jaksamaan. Uusien asioiden oppiminen ja onnistumisen tunne taas antaa itsevarmuutta ja rohkeutta kokeilla uusia asioita muillakin elämän osa-alueilla. Kun osasin tämän, osaan varmasti muutakin.
Kikka Virolainen
